Tänään Roosa kävi taas hypyttämässä mua ja Hippua. Olin kerrankin ajoissa liikkeellä ja sain verryteltyä hyvin ennen valmennusta. Täällä meillä päin tosin tuntuu olevan joku jääkausi menossa, olin aivan jäässä jo alkukäyntien jälkeen ja varsinkin varpaat kärsivät kylmyydestä.
Aloitimme tunnin perustyöskentelyllä, hakien Hipun rennoksi ja rauhalliseksi ravissa. Teimme myös vähän raviväistöjä, jotka olisivat voineet mennä paremminkin...
Laukassa tehtiin vain muutamat temponvaihtelut ja voltit, minkä jälkeen aloimmekin hyppäämään.
Ensimmäisenä estetehtävänä oli kahdeksikko, jossa toisella lävistäjälllä oli ravipuomit ja toisella pysty, jolle tultiin myös ravissa. Tämä meni yllättävän hyvin, ensimmäisellä kerralla Hippu yritti saada itsensä väkerrettyä laukalle ennen pystyä, mutta tämän jälkeen se tajusi hypätä ravissa.
Jatkoimme edelleen samantyylisellä tehtävällä, mutta puomit nostettiin ristikko-okseriksi ja tehtävä tultiin laukassa. Hippu oli alussa poikkeuksellisesti jopa liian rauhallinen, mutta reipastui nopeasti keksiessään, että saa edetä. Naureskelinkin aluksi, että "Hipullekin tiedoksi, että tää levee ristikko on este, ei korotetut ravipuomit". Fiksuna pollena Hippu osasi kuitenkin hypätä esteestä yli, ja hyvinhän se hyppäsikin!
Muutaman kierroksen jälkeen esteet nostettiin 80cm radaksi, joka koostui okserista, kahden laukan sarjasta, kolmen laukan linjasta ja yksittäisestä pystystä.
Tulin radan alun melko hitaasti, mutta radan aikana tajusin alkaa etenemään paremmin ja Hippukin alkoi tuntua mukavammalle.
Tulimme radan uudestaan n. 90cm korkeudessa. Mokasin itse lähestymisen sarjalle, mutta Hippu päätti kerrankin olla armollinen ja pelastaa tilanteen. Muuten rata sujuikin mukavasti ja itsekin keskityin sen verran, että sain melko kivat ponnistuspaikat esteille.
Olin ihan varma että lopetamme tunnin siihen, mutta Roosa kysyikin, haluanko tulla jotain isompana. Teimme radasta lyhennetyn version, joka nostettin sarjan a-osaa lukuunottamatta 100cm korkeuteen. Katselin pitkään okseria, joka näytti järkyttävän isolta. Koko rata meni kuitenkin super hyvin, vaikka etäisyys sarjalle ei vieläkään ollut täydellinen. Viimeiseltä esteeltä Hippu otti ihan omasta mokastaan puomin, joten tulimme sen uudestaan, tällä kertaa puhtaasti.
Kokonaisuudessaan oon ihan super tyytyväinen, Hippu oli edelleen ajoittain raskas ja hankala, mutta se kuunteli mua paremmin ja halusi jopa tehdä asioita mun puolesta. Puhuttiinkin valmennuksen jälkeen siitä, miten Hippu ei enää jokaisessa mahdollisessa paikassa kiellä, vaan hyppää vähän huonommastakin paikasta.
Lisäksi ei olla ikinä menty metriä ratana, vaan pelkästään yksittäisenä jonkun tehtävän osana. Hipulle tuntuu kuitenkin olevan ihan sama, onko eseet 90 vai 100cm, isommilla se oli ehkä jopa tarkempi.
Tästä on hyvä taas jatkaa treenejä, meillä on vielä yksi Roosan valmennus edessä, minkä jälkeen jatkamme uuden valmentajan kanssa.
Lähes kaikkien blogeista löytyy vuoden lopussa koostepostaus, jossa vuosi käydään läpi kukausi kuukaudelta. Itsekin olen sellaisen postauksen väsännyt kaksi kertaa, mutta nyt ajattelin toimia hiukan eri tavalla!
Tällä kertaa aion käsitellä läpi vuoden suurimmat ja mieleenpainuvimmat tapahtumat, järjestyksessä vuoden alusta loppuun.
Aloitetaan Helmikuusta, jolloin teimme päätöksen lopettaa estevalmentajamme Raimon tunneilla ja siirtyä Roosan tunneille.
Valmentajan vaihtaminen nyt ei sinänsä ole mulle mitään uutta, koska mua on vuosien aikana valmentaut epämääräisen pituisissa jaksoissa reilusti toista kymmentä valmentajaa. Roosa kuitenkin käänsi mun näkemyksen esteratsastuksesta täysin päälaelleen, mikä oli pelkästään positiivinen juttu. Pääsin myös nopeahkosti eroon epävarmuudesta hypätessä, koska Hippu lopetti kieltelemisen, kun muutin ratsastustyyliä.
Maaliskuussa kävimme kauden ensimmäiset kisat Takkulan tallilla. Hyppäsimme niinkin suuret luokat, kun 50 ja 60cm, ja molemmista luokista otimme matkaan 2. sijat. Vaikka radat olikin naurettavan pienet, niillä oli suuri merkitys mun itseluottamukselle!
Toukokuussa Hippu jäi sairaslomalle kesken parhaan kisaputken. Olimme ehtineet tehdä kauden alkuun muutaman tosi lupaavan startin molemmissa lajeissa, ja sitten naps- heppa ontui seuraavan vajaan kuukauden. Kyllähän se ärsytti, mutta sain onneksi ratsastaa paljon muiden hevosilla ja kävin myös pyörähtämässä ratsastuskoulun tunnilla Takkulassa.
Kesäkuussa tapahtui vuoden ehdottomasti suurin muutos, kun Amanda palasi meille ylläpidosta. Ylläpitäjät eivät ponista olisi halunneet luopua, vaan päätös oli täysin meidän. Tätä vatvoimme pitkään, koska kahden hevosen pitäminen ei ole ilmaista hupia. Onneksi kuitenkin lopulta otimme ponin takaisin, itse ainakin pidän päätöstä vuoden parhaana!
Syyskuusta jäi mieleen vuoden ehdottomasti pahin pettymys, kun jouduime skippaaman suomenratsujen kuninkaalliset Hipun oltua jälleen sairaslomalla. Hippu oli pois treenistä heinäkuun lopusta aina syyskuun puoliväliin asti. Kunkkarit olisivat olleet 3-6.9 ja heinäkuussa klinikalla käytyämme elättelimme toivoa sinne pääsemiseestä. 1.5 kuukautta ei kuitenkaan ollut riittävä aika saada heppaa kisakuntoon, joten sain heittää hyvästit kauden tärkeimmille kisoille.
Toipilasheppa kävelyllä
Lokakuusta jäi mieleen Riders Inn;in estekisat, joissa hypättiin ehdottomasti vuoden parhaat radat. Hippu oli pitkän kisatauon jälkeen huippu kiva, vaikka molemmissa luokissa otettiinkin puomit alas.
Ei meinannu ihan onnistuu toi poseerauskuvan ottaminen :D
Loppuvuosi menikin meidän osalta ihan perustyöskentelyn parissa, marraskuussa hypättiin vielä yhdet kisat, joista jälleen kaksi perusvarmaa rataa harmittavilla puomeilla.
Kokonaisuudessaan pakko sanoa, että vuosi meni ohi ihan älyttömän nopeasti. Paljon asioita ehti tapahtua ja vasta marraskuussa ymmärsin pysähtyä siihen faktaan, että pian vaihtuu vuosi! Saa nähdä, mitä kaikkea uusi vuosi tuo tullessaan...
Toivon teille kaikelle menestyksekästä uutta vuotta 2016!
Pitkästä aikaa alkoi tehdä mieli kirjoitella tänne blogin puolelle, joten tässä sitä taas ollaan!
Vuosi lähestyy loppuaan, joten päätin kirjoittaa hieman Hipun kehityksestä tämän vuoden aikana.
Koulupuolella suurin muutos on siinä, että oon itse oppinut ratsastamaan hevosen rehellisemmin takapäälle ja hitaammaksi. Vuoden alussa Hippu liikkui ajoittain tosi pitkänä ja etupainoisena, enkä saanut pidätteitä läpi. Alla olevista kuvista huomaa, kuinka paljon Hipun ryhti on noussut reilussa puolessa vuodessa.
Kevät
Syksy
Toinen liikkumistapa keväällä oli selkä alhaalla ja takapää tallissa niin, että hevonen oli luotiviivan edessä. Tämän korjaaminen oli melko hankalaa, koska Hipun on rakenteensa puolesta hankalaa kantaa itseään ja vielä myödätä niskasta sen sijaan, että se lukitsee koko ylälinjansa ja juoksee alakaula edellä. Kehitystä on kuitenkin tältäkin osalta tapahtunut ihan kivasti
Kevät
Syksy
Estepuolella taas on tapahtunut muutos oikeastaan kaikessa. Alkuvuodesta meillä oli ongelmana mu tapa ratsastaa jatkuvasti käsijarru päällä, Hippu ei edennyt ja kieltoja tuli parhaina päivänä jopa puomeille. Vaihdoimme pois vanhan valmentajamme tunneilta helmikuussa, jolloin Roosa alkoi käydä hypyttämässä meitä. Roosa opetti mulle oikeastaan kokonaan uudestaan kaikki estejutut ja yllättäen kieltely jäi pois, kun löysimme reippaamman ratatemmon.
Vielä on paljon työtä edessä, jotta saadaan Hippua enemmän takapäälle ja kuuntelemaan paremmin, mutta pikkuhiljaa varmasti alkaa loputkin palaset loksahdella kohdilleen. Tällä hetkellä Hippu ottaa puomeja, koska sillä ei ole voimaa ponnistaa kovemmasta vauhdista.
Kehitystä on ehkä helpoin havainnollistaa videolla, jotta näette kunka paljon enemmän hevonen liikkuu nykyään eteen:
Teen luultavasti jossain vaiheessa toisen samanlaisen postauksen, jossa kerron Amandan kehityksestä. Toivottavasti piditte postauksesta, jättäkää toki palautetta kommenttiboksiin!
Käytiin reilu viikko sitten Hipun kanssa vähän erilaisessa valmennuksessa. Olimme nimittäin ensimmäistä kertaa treenaamassa ohjasajoa!
Hipullahan on tosiaan melko traumaattinen historia ajamisesta. Siitä on nuorena yritetty ravihevosta, mutta se ei syystä tai toisesta ottanut kärryjä peräänsä. Ilmeisesti tässä vaiheessa on kouluttaja menettänyt hermonsa ja hakannut Hipun aika lailla huolella, koska se peltää edelleen takana tapahtuvia asioita ja kaikkia nopeita liikkeitä.
Itse olin Hippua ohjasajanut kerran aikaisemmin, käynnissä ja ilman raippaa. En ollut ennen valmennusta kovin luottavainen, sillä tiedän Hipun pelkoreaktioiden tulevan ajoittain melko vahvoina esiin.
Aloitimme niin, että olin Hipun vierellä, vähän niin kuin juoksuttaessa. Vähitellen siirryin taaksepäin, eikä poni reagoinut siihen mitenkään!
Tehtiin tosi paljon väistöjä ja kokoamista. Maasta käsin oli jotenkin tosi ärsyttävää tehdä väistöjä, kun hevosen olisi pitänyt väistää ulko-ohjan pidätteillä. Hippu ei ihan heti tätä tajunnut, mutta pienen vänkäämisen jälkeen se alkoi päästä jutun juoneen kiinni.
Meillä oli ohjat vyön ylimmissä lenkeissä, mikä oli ehkä vähän huono idea. Hippu nousi välillä tosi ylös ja alkoi mennä eteenpäin alakaula pullottaen. Ensi kerralla pitää varmaan vaihtaa ohjien paikkaa alemmas, että saadaan niskaa rennommaksi...
Juttu josta itse tykkäsin tosi paljon oli ympyrällä ravaaminen. Ensin en kyllä saanut Hippua siirtymään raviin... Heti ymmärrettyään mitä mä siellä maassa huidoin, Hippu alkoi kuuliaisesti hölkätä ympyrää. Olin ihan ihmeissäni, miten helppoa oli saada hevonen kokoamaan itseään ja taipumaan rehellisesti!
Kokonaisuudessaan olen tosi tyytyväinen Hippuun. Ohjasajo ei ehkä ole mulle se ykkösjuttu, mutta ihan kivaa vaihteluahan se on hevosen liikutukseen.
Vajaa viikko sitten perjantaina kävimme sänkkärillä kolmen hevosen voimin. Itse menin Hipulla, äiti meni Amandalla ja Riina oli matkassa vuokraajansa kanssa. Reitti pellolle kulkee kohtuu ison tien viertä pitkin, mutta hyvin me siitä selvittiin muutamista kevätjuhlaliikkeistä välittämättä.
Pellolle saavuttuamme huomasimme, että ennen meitä kävellen matkaan lähteneet tukijoukot olivat eksyneet väärälle pellolle. Parin puhelinsoiton jälkeen saimme kuitenkin porukan oikeaan paikkaan.
Teimme ensin pientä verkkaa ravissa ympyröillä. Hippu oli tosi virkeä ja pidättäessä se veti itsensä tosi jännittyneeksi pudottaen selän pois matkasta.
Otimme laukkaa ensin tosi rauhallisesti, koska pikkuisella Amandalla ei riitä vauhti isojen hevosten mukaan kovassa vauhdissa.
Pienen kävelytauon jälkeen lähdimme Riinan vuokraajan kanssa kahdestaan ottamaan reippaampaa laukkaa. Hippu lähti kuin tykin suusta jättäen paljonisomman Riinan kauas taakse. Annoin ponille tilaa mennä niin kovaa, kuin se jaloistaan sai irti. Muutaman kierroksen jälkeen aloin pikku hiljaa jarrutella, mutta Hippu oli asiasta ihan toista mieltä. Pienen keskustelun jälkeen sain aikaan suhteellisen rauhallista ravia, jota puksuttelin menemään pari ympyrää molempiin suuntiin.
Loppukäynnit tulivat takaisin tallille tallustellessa ja matka sujuikin paljon rauhallisemmin, kuin mennessä.
Tämän viikon maanantaina oli jälleen vuorossa Roosan estevalmennus. Teimme paljon hommia puomeilla, mikä oli ihan hyvä juttu kun edellinen hyppykerta oli kuitenkin vain muutamaa päivää aikaisemmin.
Aloitimme tulemalla pitkää puomikujaa ravissa. Välit olivat tarkoituksella lyhyet, jotta Hippu joutui keskittymään jalkoihinsa ja kantamaan itseään. Pari kertaa tultiin kyllä sellaisella vauhdilla ja tallottiin puomejen päälle, että tällaista ei-niin-rämäpää ratsastajaa saattoi hieman hirvittää. Vähitellen Hippu selvästi ymmärsi jutun juonen ja alkoi keskittyä paremmin.
Tulimme puomitehtävää myös laukassa. Hippu kuumui tosi paljon ja unohti katsoa jalkoihinsa. Lisäksi sössin itse etäisyyksiä ihan naurettavan paljon. Lopulta tämäkin tehtävä onnistui ja Hippu esitti tosi kivan pyörivää laukkaa!
Tulimme edelleen samaa tehtävää, mutta osa puomeista oli nostettu ristikoiksi. Hippu oli tässä vaiheessa jopa liian rauhallinen ja jouduin muistuttamaan sille, että esteistä hypätään yli, ei astuta.
Parin toiston jälkeen tehtävän loppuun lisättiin kolme yksittäistä estettä. Kaksi niistä oli kaarevalla linjalla ja yksi erikseen pitkällä sivulla. Esteet olivat aluksi ehkä 50cm, mutta silti onnistuin mokaamaan koko jutun, vieläpä kahdesti peräkkäin!
Ilmeisesti Roosakin totesi, että eihän tästä mitään tule. Tehtävän helpottamisen sijaan estäät nostettiinkin 80cm korkeuteen ja kappas-etäisyydet tulivat kuin itsestään. Viimeiseltä esteeltä Hippu otti puomin, hyppy lähti ihan täydellisestä paikasta, mutta tarkkuus jäi puuttumaan. Hyvän mielen takaamiseksi tultiin viimeinen este uudestaan, tällä kertaa puhtaasti. Lopetimme tunnin siihen ja tein pitkät loppuverkat.
Kyl meistä kenttäratsukko tulee, päästiin jopa ojan yli! :D
